Hei!

Olen ollut uuden sisäilman mittausmenetelmän suunnittelussa ja toteutuksessa hyvin tiiviisti 2014–2015, joten nyt vuoden 2016 alkupuolella kerron, mitä on tapahtunut. Näyttäisi siltä, että jotain todella hyvää on saatu aikaiseksi. Kerrataanpa hieman.

Sisäilmastoseminaarissa maaliskuussa 2013 julkaistiin Toxtest-tutkimushankkeesta tehty loppupäätelmä, jossa todettiin, että sisäilman toksisuutta eli myrkyllisyyttä kannattaisi tutkia suoraan sisäilmasta eikä sisäilman pölyistä. Näytteen aktiivinen kerääminen esimerkiksi suoraan ilmasta voisi olla pölynäytettä suositeltavampi näytteenkeräystapa. Tämän innoittamana muodostui tutkijaryhmä, joka lähti ennakkoluulottomasti etsimään uutta menetelmää. Ryhmä testasi pölykeräysmenetelmiä ilmanvaihtosuodattimista ja ilmanpuhdistimista sekä asensi erillisiä laboratoriopapereita ilmanpuhdistimiin. Näistä sitten tutkittiin sisäilman toksisuutta. Näytteet eivät kuitenkaan toimineet tarkoituksenmukaisella tavalla, sillä näytteen keruuaika muodostui pitkäksi. Aalto-yliopistossa julkaistiin keväällä 2014 Johanna Salon diplomityö, jossa oli kerätty sisäilmasta kondenssivettä ja siitä oli tutkittu sisäilman toksisuutta. Tämän innoittamana syntyi syksyllä 2014 kehitystyön tuloksena uusi innovatiivinen ajatus kerätä sisäilmasta vettä huurruttamalla ja tutkia siitä sisäilman myrkyllisyyttä. Tässä vaiheessa muodostettiin E-hanke, jolle haettiin tutkimusrahaa, mutta sitä ei hankkeelle valitettavasti myönnetty.

E-hankkeen tavoitteena oli kehittää sisäilmatutkimusmenetelmä, jota voidaan käyttää ympärivuotisesti ja jolla saadaan tuotettua luotettavia, toistettavia ja yhdenmukaisia analyyseja eri laboratorioissa. Uudessa sisäilmatutkimusmenetelmässä kerätään E-keräimen kylmälle pinnalle sisäilman vesimolekyylejä. Teräslaatikon sisälle sijoitetaan hiilihappojäätä (-79 °C). Sisäilmassa olevat vesimolekyylit härmistyvät kylmään pintaan huurteeksi. Hiilihappojää poistetaan ja huurtuminen loppuu. Huurre muuttuu vedeksi ja valuu teräslaatikon alla olevalle tarjottimelle. Vesi siirretään näytepulloon ja toimitetaan laboratorioon tutkittavaksi.

Aattelan mittausmenetelmän testauksessa käytettiin todellisia sisäilmahaittaisia kohteita ympäri Suomea. Kohteissa henkilöt kokivat tyypillisiä sisäilmasta johtuvia oireita. Tutkittuja kohteita oli 30. Identtiset näytteet tutkittiin kahden eri yliopiston laboratoriossa. Vuosi 2015 meni siis testatessa uutta sisäilmatutkimusmenetelmää. Syksyllä 2015 saatiin tulokset ja niistä tehtiin yhteenveto. Yhteenveto esitettiin Sisäilmayhdistykselle, ja se julkaistiin ja  esiteltiin Sisäilmastoseminaarissa maaliskuussa 2016. Nyt Aattelan mittausmenetelmää ollaan viemässä koko Suomeen. Uudella sisäilmatutkimusmenetelmällä voidaan priorisoida kiinteistöjen korjauksia. Myyntitilanteessa luotettava sisäilman tutkimustulos auttaa myyjää ja ostajaa selvittämään rakenteissa piilevänä olevat vauriot. Kaasumaiset epäpuhtaudet, jotka muodostuvat vaurioituneessa rakenteessa, kulkeutuvat rakenteiden läpi sisäilmaan ja myrkyllisyys näkyy             huurrevesinäytteessä. Tulos siis kertoo, millaista sisäilmaa hengitämme. Myös ennen korjaustyötä ja korjauksen jälkeen tehdyt sisäilman mittaukset kertovat, onko sisäilma korjauksen tuloksena puhdistunut.

E-hankkeessa ovat lisäkseni olleet mukana kaksi Yliopistoa ja heidän sisäilma-alansa tutkijat. Yhteistyö on ollut innostunutta ja halu ratkaista sisäilman tutkimista piinaava ongelma on ollut kaikille yhteinen. Olemalla avoin ja pureutumalla ongelmaan rakentavasti saatiin kehitettyä nopea, luotettava ja yksinkertainen tapa kerätä sisäilman epäpuhtauksia. Kiitos kaikille hankkeessa mukana olleille.

Yhteistyön tuloksena syntyi myös rikkivetyä rakenteista havainnoiva menetelmä. Siitä kerron enemmän toisella kertaa.